Olen Arto Hilliaho, 51 vuotta, kotoisin Kalajoelta. Teknisen koulun myötä muutin Ylivieskaan, missä reilu kymmenen vuotta koneurakointi oli elinkeinona, mitä vähensin siirtyessäni viisitoista vuotta sitten lypsyrobottihuoltomieheksi. 

Kymmenen vuotta sitten muutimme avopuolison kanssa Puolangan Törmänmäkeen. Ennen Puolangalle vakituisesti muuttamista meillä ehti olla kahdeksan talvea asuntovaunu Paljakassa, missä vietimme kaiken vapaa-ajan luonto-, metsästys- ja kalastusharrastusten parissa. Paljakasta tympäisi aina lähteä takaisin Ylivieskaan teolliseen kaupunkiympäristöön. Työmahdollisuuksien järjestyttyä remontoimme lomapaikaksi Törmänmäestä hankitun metsätilan - rintamamiestalon - vakituiseksi kodiksemme Puolangalla. Kymmenen vuotta Puolangalla on kulunut nopeasti. Pitovoimana on luonto elinympäristönä ja ihmiset. Jokainen meistä on erilaisuudessaan ja elämäntilanteessaan tärkeä. Paikallinen yrittäminen on mielestäni Puolangan elinkeino-, palvelu- ja työmahdollisuusrakenteen peruspilari, minkä lisäksi myös sosiaalinen voimavara.

Suomea työni puolesta ja muutenkin kierrellessäni ihmiset tuovat Puolangalta esille pääosin kolmea seuraavaa yhteisöä: Puolangan moottorikerho ja urheiluautoilu, Puolangan kennelkerho ja koiratoiminta, sekä pessimistit. Tällaisten yhteisöjen toiminta on todella merkittävää kokonaiskuntatalouden, valtakunnassamme mukana näkymisen, sosiaalisen verkoston ja kasvatuksellistenkin asioiden kannalta. Puolangan kunta ei ole mielestäni huomioinut ko. yhteisöjen merkitystä asiaankuuluvasti. Erityisenä nostan esille Puolangan moottorikerhotoiminnan. Moottorikerhotoiminta on edesauttanut ja osaltaan mahdollistanut meille kaikille osaavaa ja kattavaa yrityspalvelutarjontaa elämässämme tarvitsemiemme autojen, koneiden ja laitteiden toiminnan turvaamiseen, sekä tuonut paljon kaiken ikäisten yhteisöllisellä talkootyöllä tulorakennetta ja tunnettavuutta kuntaamme. 

Toimenkuvieni pohjalta olen välillä tehnyt paljonkin yhteistyötä kuntien ja kaupunkien kanssa. Kunnan resurssien ja palveluiden säilyttämisen sekä niiden tasavertaisen kohdentamisen koen tärkeänä. Yli neljän vuoden syvällisen perehtymisen pohjalta en edelleenkään näe tuulivoiman toteuttamisessa Puolangalle mitään järkeä. Lyhyesti esiin tuotuna se kokonaisuudessaan tuhoaisi enemmän kuin tuottaisi, etenkin Puolangalla. Kaikenlaiset päätökset ja ratkaisut olen pyrkinyt tekemään, niin kuin kaikki meistä, sen hetkisen tietotaidon pohjalta parhaaksi katsomallani tavalla. Tämän pohjalta on muodostunut yksi elämän mottoni: "Paljo on menny oikeenkin". Yhtenä esimerkkinä Puolangalle muuttaminen.